Taitopainotteinen kouluttajakoulutus - kokemuksia

Torstaiaamuna junan suunnatessa aikaisin aamulla kohti Tamperetta, olin aika varovaisen optimistisin ajatuksin. Tänään siis taitopainotteista kouluttajakoulutusta. Mitä ihmettä se tarkoittaa? Taitopainotteinen, hmm. Ehkä siis oppisin uusia taitoja? Taitopainotteinen, siis myös teoriaa sopivasti vähemmän kuin taitoja?  Silmät ymmyrkäisinä marssin paikalle hyvissä ajoin ja toiveikkaana. Ehkä tämä olisi ”sitä mitä olen aiiiina halunnu” tiedonhankinnan opetuksen osalta.

Koulutus oli kyllä nimenomaan kaikkea sitä, mistä on tulevaisuudessa hyötyä opetuksia suunnitellessa. Hyvä lähtökohta koulutukselle oli, että puhuimme opetukseen, sen suunnitteluun ja jälkipyykkiin liittyviä asioita. Kertaakaan emme tarvinneet tietokonetta tai puhelinta, mikä oli erityinen plussa. Ryhmä oli pieni, vain 8 kirjastolaista erilaisista kirjastoista, yleisistä kirjastoista, kouluista, oppilaitoksista ja tutkimuskeskuksista.  Erilaiset ihmiset, erilaiset kirjastot, erilaiset kokemukset, mutta silti ihan samat asiat, joihin osaamista haettiin.  Koulutettava materiaali ja tietokannat siis vaihtuvat, kouluttamisen taidot vaan olivat yhteisiä ja kehitettävinä kaikilla.

Päivien sisältö yllätti, paljon tuli visuaalista ajattelua, itse ja ryhmissä tekemistä sekä asioiden jakamista kaikkien itsekokeiltujen menetelmien lisäksi. Oikein odotan jo ensi syksyä ja uusia opiskelijaryhmiä ja sitä, miten otan näitä uusia tapoja saada opiskelijat osallistumaan, käyttöön. Erityisesti haluan nostaa esille yhden asioiden käsittelytavan, joka koulutuksessa oli viimeisenä, eli Tyytyväisyyden kehä. Tämän menetelmän tarkoituksena on käsitellä työtehtäviä, elämäntilanteita tms. ja auttaa näkemään tehtävän hyvät ja rankemmatkin puolet. Tässä menetelmässä mietitään miten asia, jota käsitellään, tuottaa henkilölle iloa, mitkä ovat asian haasteet ja mikä asiassa on ahdistavaa. 

Aloitetaan ensin siitä, mikä asiassa tuottaa iloa ja kirjataan ne sisimpään ympyrään. Seuraavaksi mietitään samaan asiaan liittyviä haasteita tai haasteellisia asioita ja viimeksi mietitään mikä asiassa aiheuttaa ahdistusta. Kun nämä asiat on kirjattu, voidaan miettiä kokonaisuutta. Mitä hyviä puolila (iloa) asiassa on, miten haasteita saataisiin vietyäkin ilon puolella vaikka vain radikaalilla ajattelulla, ja miten ahdistukset saataisiin siirrettyä vaikkapa haasteiksi. Koulutuksessa käsittelimme ohjaus- ja opetustehtävää tämän tyytyväisyyden kehän kautta, mutta monia muitakin asioita voisi käsitellä ja purkaa näin samoin, myös sieltä yksityiselämän puolelta. Tämän otan ihan varmasti käyttöön.

Kokonaisuutena Kai Halttusen Eezy Osk:n kautta järjestämä koulutus oli kyllä hintansa arvoinen ja voin täysin suositella koulutusta kaikille ohjaustyötä tekeville ja siitä kiinnostuneille. Eikä pelkästään kirjastolaisille, vaan muillekin opettajille, vaikkakin koulutus nimellisesti onkin kirjastolaisille suunnattu.  

ePortfolio kyvyt.fi

Kyvyt.fi ePortfolio on ollut SAMKissa käytössä jo vuoden verran. Moni ei kuitenkaan ole edes huomannut Moodlen etusivulla olevaa kirjautumista saati sitten käynyt katsomassa, että mikä se tällainen palvelu sitten oikein on.

Kyvyt.fi:n voisi luokitella sosiaalisen median välineeksi. Siellä opiskelijat ja henkilökunta voivat verkostoitua, luoda keskustelupalstoja ja omia portfolioita. Sosiaalisen median välineenä kyvyt.fi on huomattavasti rajoitetumpi kuin useimmille tuttu Facebook: kyvyt.fi on ostettava palvelu, johon kirjaudutaan oman organisaation tunnuksilla. Parasta kuitenkin on se, että kun valmistuu tai siirtyy muualle töihin, käyttöoikeus säilyy ja tiedot saa myös siirrettyä palvelusta. Ei siis turhaa työtä!

Mihin sitä sitten voisi käyttää?

Opiskelijat voisivat luoda tänne CV:nsä ja ylläpitää sitä opintojensa ajan. Tietonsa voi tallentaa EuroPassi-muodossa tai vaikka muotoilla haluamansa näköiseksi ja julkaista verkossa niin, että linkkiä voi jakaa työhakemuksissa. Ei tarvita enää erillistä tiedostona ylläpidettävää CV:tä, joka helposti katoaa esimerkiksi särkyvän muistitikun takia.
Portfolioonsa opiskelija voisi, CV:n lisäksi, kerätä opiskelusuorituksiaan videoina, kuvina tai teksteinä, ja osoittaa niiden kautta osaamistaan. Ja viestinnän tai kuvataiteen opiskelijat voisivat kerätä tänne portfolioksi taiteellista tuotantoaan vaikkapa kuvina tai näyttelyesitteinä tai arvosteluina.
Eikä väheksyä pidä myöskään mahdollisuuksia luoda keskustelualueita eri aihepiirien, opiskeluryhmien tai vaikkapa harrastusryhmien  ympärille, halutaan ne sitten julkisiksi kaikille kyvyt.fi käyttäjille tai vain sille omalle ryhmälle.

Kyvyt.fi on suhteellisen helppo käyttää ja ohjeet löytyvät niin suomeksi kuin ruotsiksi ja englanniksikin.

Kokemuksia palvelun käytöstä ja uusia ideoita käyttöön voisitte laittaa kommentteina. Kokemuksia jakoon siis!

P.s. Kyvyt.fi on tänään ITK'12 päivillä eEemeli-kilpailun loppukilpailussa. Katsotaan miten käy!

Plagioinnista

Viime päivinä on taas uutisissa puhuttu plagioinnista, kun Unkarin presidentti jäi kiinni väitöskirjansa plagioinnista (Hesarin uutinen aiheesta) ja myöhemmin sitten myös erosi tehtävistään samasta syystä (Uusi Suomi).

Plagiointi tuntuu olevan hyvin helppoa leikkaa-liimaa työtä internetin ja rajattomien tietovarantojen äärellä. Usein opiskelijat esimerkiksi lukion jälkeen eivät edes ymmärrä tekevänsä mitään väärin näin toimiessaan. Vaikka lukioissa usein vaaditaan lähdemerkinnät, unohtuu tämä siirryttäessä jatko-opintoihin. Ja vaikka asiasta puhutaan, tuntuvat opiskelijat yliarvoivan lähdemerkintöjen ja lähdeluettelon vaatimaa työtä. Kuitenkin työelämässä on osattava raportoinnin ja sitäkautta ratkaisujen perustelun taito.

Sormusen ja Poikelan (2008, 10) mukaan

"Alttius plagiointikäyttäytymiseen on oire, jonka taustalla on usein kehittymättömät tiedonhankinnan ja -käytön valmiudet. Varsinainen haaste on oppijoiden tiedohankinnan taitojen ja käytäntöjen kehittäminen oppimista tukeviksi. Vaikka tiedonhakujen suorittaminen ja aineistojen imurointi on Internetistä teknisesti helppoa, oppijoilla on usein vaikeuksia löytää, arvioida ja soveltaa opiskelutehtävissä tarvittavaa informaatiota."

Siis edelliseen blogikirjoitukseeni viitaten, tiedonhankinnan opettaminen oman ammattialan kontekstissä olisi tässäkin yksi taitojen kartuttamisen väline. Mistä saadaan se impulssi, että asiassa päästään eteenpäin käytäntöön saakka?

Plagioinnista keskustellaan tälläkin hetkellä kiivaasti, viimeisessä Acatiimi-lehdessä oli juttua ulkomaisten opiskelijoiden tohtorikoulutukseen hakeutumisesta epärehellisin keinoin otsikolla Plagiaattoreiden sisäänmarssi? Jos koulutukseen jo haetaan epärehellisin keinoin, miten voimme uskoa ja luottaa tutkimuksen tuloksiin tai heidän tekemäänsä tutkimukseen, kysyy kirjoittaja Helena Hurme.

Miksi tilanne olisi erilainen meilläkään? Jos opiskelija alkaa plagioida heti opintojen alussa eikä jää kiinni, muuttuvatko tavat opintojen edetessä? Tuskin. Eikä opiskelijat taidot ja tiedot ainakaan kehity leikkaa-liimaa kopioinnilla, jossa asia siirtyy dokumentista yksi dokumenttiin kaksi käymättä opiskelijan aivojen kautta.

Mitä sitten voi tehdä asian hyväksi?

• Tartu asiaan, jos epäilet harjoitustyötä, dokumenttia, esitelmää plagioiduksi. Sehän on aivan sama asia kuin tenttivilppi.
• Käytä tarvittaessa apuna Urkund-plagiaatintunnistusohjelmaa. Se voi antaa vinkkiä työn plagioinnista ja plagioinnin lähteistä. Myös Google on oiva apuväline plagioinnin havaitsemisessa.
• Puhu asiasta opiskelijoille ja kerro heille myös miksi näin ei voi toimia. Kerro myös mikä on oikea tapa toimia ja vaadi lähteet näkyville tehtäviisi. 

Jos kiinnostuit yleensäkin aihepiiristä, kannattaa seurata Plagiointitutkija - blogia ja Plagiarismi-sivustoa. 

Jos haluat tietää miten Urkundia voi helposti käyttää, tule kysymään lisää, kerron mielelläni.

Lähteet:
Sormunen, E. & Poikela, E. 2008. Informaatiolukutaito ja oppinen. Teoksessa: E. Sormunen & E. Poikela (Toim.) Informaatio, informaatiolukutaito ja oppiminen.  Tampere: TUP, 9-30.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

(Lomailen 4.4. - 12.4., joten bloginikin on tuolloin tauolla.)

Informaatiolukutaitoa tiukasti opintoihin linkitettynä

Luin eilen Irinan linkkivinkin pohjalta Aikalaisesta Kai Halttusen jutun "Hukkaan heitettyä opetusta". Ihan kyllä olen samaa mieltä Halttusen kanssa siitä, että tiedonhankintataitojen opettaminen ilman linkkiä omaan opiskelualaan ja sen kursseihin on lähes hukkaan heitettyä työtä. Varsinkin silloin, jos jo heti opintojen alusta lähtien muut opettajat ja ohjaajat eivät vaadi tiedonhankintaa (perus-Googlen lisäksi) ammatillisista ja tieteellisistä lähteistä ja lähteiden merkitsemistä. Perusopinnoissahan näitä taitoja harjoitellaan ja opetellaan, mutta aineopinnoista lähtien tämän pitäisi olla opiskelijoille jo ihan rutiinia kaikissa tekstimuotoisissa tehtävänpalautuksissa.

Miten tiedonhankinta ja -raportointi sitten saataisiin yhdeksi osaksi opintoja? Tiedonhankinnan osalta Halttusen neljä teesiä  ovat ihan toimivia:

"1. Tiedonhankinta on epämääräistä ja avointa. Tee tämä näkyväksi. Jos olemme aidosti etsimässä uutta tietoa, niin emme vielä hakuvaiheessa tiedä, mitä löydämme.

2. Sisällytä opetus aitoon tehtävään. Opiskelutehtävä rajaa ja antaa ideoita tiedonhankintaan ja auttaa arvioimaan tiedonhaun tuloksia.

3. Ymmärrä, että tiedonhankintaa ei voi oppia kerralla. Osaaminen kertyy vähitellen, sitä ei voi yliopistossakaan saavuttaa yhdellä kurssilla.

4. Tiedonhankinta on käsitteiden ja kielen ymmärtämistä, ei tietotekniikkaa. Nykyään ei ole ongelma löytää informaatiota. Eihän meidän edes tarvitse etsiä, kun me törmäämme siihen koko ajan. Ongelma on se, miten määritellään mitä tietoa tarvitaan ja millä hakusanoilla sitä kuvataan." (Halttunen 2012)

Ole Halttusen kanssa samaa mieltä kaikista näistä teesestä. Tuo viimeinen on mielestäni kuitenkin se vaikein. Opiskelijat eivät osaa ajatella käsitteitä, joilla sitä tarvitsemaansa tietoa hakisivat Googlen aikakaudella. Kun Googleen kirjoittaa sanan kuin sanan, saa miljoonia viitteitä. Tilanne ei olekaan sama suurimmassa osassa kirjaston tietokantoja tai kirjoja ja tämä aiheuttaa hämmennystä. Kun kirjaston tietokannasta saa tulokseksi kolme kirjaa, jotka kaikki käsittelevät haettua aihepiiriä, ollaan sitä mieltä, että mitään ei löytynyt. Onko tiedonhakijoista tullutkin määrää enemmän kuin laatua arvostavia? En ollenkaan ole sitä mieltä etteikö Google ole hyvä tiedonlähde, käytän sitä paljon itsekin, mutta kun puhutaan tutkivista ja/tai tieteellisistä opinnoista, eikö lähteiltä voida vaatia ammatillisuutta, tieteellisyyttä tai sitä, että ne ovat virallislähteitä mieluummin kuin sitä, että viitataan blogeihin, wikipediaan tai firmojen www-sivuille?  Eivätkä ne perinteiset, painetut kirjatkaan minnekään ole kirjastosta kadonneet. Mutta jos painotamme jatkuvasti sähköisiä lähteitä, ne painetut kirjat menettävät merkityksensä ja ehkä ne painetut kirjat ja niiden määrät vähenevät. Edelleenkään esimerkiksi suurta osaa suomenkielisistä kurssikirjoista emme saa kirjastoon ostettua sähköisenä, vaikka haluaisimmekin. Käsittääkseni oman alan ammatilliset oppikirjat ovat kuitenkin se lähde, jonka pohjalle muuta tietoa sieltä tietokannoista ja verkosta lähdetään hakemaan?

Kirjastossa kaikilla on mahdollisuus opastukseen tiedonlähteille. Ja opiskelijan voi aina lähettää apua pyytämään ja perehtymään tiedonhakuun omaan kampuskirjastoonsa. Kirjasto auttaa mielellään. 

Lisäksi raportoinnin puolesta se, että niin opettajien kuin opiskelijoiden tulisi olla tietoisia oman korkeakoulun tieteellisen tai tutkivan kirjoittamisen ohjeistuksesta. Meillä SAMKissa nämä ohjeet ovat Opinnäytetyön ohjeessa. Sieltä löytyvät niin opinnäytetyön asettelumallit kuin ohjeita tekstiviitteiden ja lähdeluettelomerkintöjenkin tekemiseen. Jos jokainen meistä  pyytäisi opiskelijansa palauttamaan tehtävät tuosta opinnäytetyön asettelumallista tehtyyn pohjaan, tulisi tyylien ja asettelumallin käyttö tutuksi opinnäytetyötä ajatellen. Lähdeviittaukset myös saataisiin kuntoon ja plagiointiepäilytkin ehkä vähenisivät, kun opiskelija ymmärtäisi miksi lähteet on merkittävä näkyville ja miten. Tukea tähän opintojen alussakin varmasti tarvitaan ja yhteistyötä, mutta sitähän me olemme valmiita tekemään?

Kannattaa myös lukea samassa Aikalaisessa oleva Tiina Lankisen juttu "Tiedonhaku hakee paikkaansa". Tulee se opiskelijankin näkökulma asiaan selville. Saman olen tiedonhankinnan osalta kuullut monta kertaa meidän omilta opiskelijoilta, joten ei se tilanne ole meilläkään erilainen.

Lähteet:

Halttunen, V. 2012. Hukkaan heitettyä opetusta? Aikalainen 23.3.2012. Viitattu 27.3.2012. http://aikalainen.uta.fi/2012/03/

Hyötypelit

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo tuokio, mutta jatkan kuitenkin lupaamastani aiheesta, eli Kristian Kiilin luennosta 15.2. Porin yliopistokeskuksessa.

Kiilin luento hyötypeleistä ja -pelaamisesta oli todella mielenkiintoinen! Aluksi saimme lyhyen yleiskatsauksen hyötypeleistä, lisäksi kuulimme oppimiseen ja pelaamiseen liittyvistä asioista ja siitä, mihin pelit soveltuvat. Kokonaisuutena hyvä yhteenveto pelien maailmasta ilman teknisiä asioita.

Kiili määritteli hyötypelin peliksi, jossa pelimekaaniikoita hyödynnetään opettamisessa tai jonkin asian muuttamisessa tai kehittämisessä. Pelien maailmassa Kiilin mukaan on mahdollista säilyttää innostus pitkäänkin vaikessa tai tylsässäkin asiassa. Pelaaja voi saavuttaa pelatessaan Flow-tilan, jossa pelaaja keskittyy täysin pelaamiseen ja antaa kaiken energiansa pelaamiseen jan usein menettää myös ajantajunsa. Tämä positiivinen flow-tila ruokkii oppimista (pelissä) juuri silloin, kun pelin haasteet ja pelaajan taidot ovat tasapainossa. Käytettävän tekniikan olisi myös oltava käyttäjän hallittavissa, että oppimisresursseja ei käytetä tekiikan oppimiseen ja hallintaan. Tällöin pelaaja selvittää asioita ja oppii huomaamattaan ja tutkii samalla omaa käyttäytymistään pelissä ja kehittää samalla taitojaan. Usein myös peleissä käytettävät Avatarit/virtuaalihahmot/pelihahmt ovat pelaajilleen tärkeitä. Pelaajat ovat valmiita tekemään työtä (=pelaamaan) hahmojensa kehittämisen eteen enemmän kuin itsensä eteen. Miksi emme siis hyödynnä tätä opetuksessa? Leikki on myös ihmiselle luontainen tapa oppia; lapset oppivat leikin varjolla tulevia taitoja samoin kuin eläinlapsetkin. Miksi siis pelit eivät voisi tukea myös oppimista elämän eri vaiheissa?

Vaikka luennossa puhuttiin pitkälle erilaisista tietokone tai konsolipeleistä, totesi Kiili, että digitaalisuus ei ole pelissä itseisarvo. Samoin voidaan hyödyntää esimerkiksi kortti- tai lautapelejä oppimisen tukena.

Kiili luetteli erilaisia hyötypeliryhmiä, joista laitan tähän vielä lyhyet määritelmät

• Liikuntapelit

Pelit, jossa yhdistäetään pelaaminen, liikkuminen ja oppiminen. Istuminen ei ole otimaalista oppimisen kannalta, joten tavoitteena on optimoida liikunnan ja ongelmanratkaisukykyjen välinen suhde niin, että ne tukevat toisiaan.

•  Mainospelit

Pelit, joissa mainokset ovat joko huomattava tai huomaamaton osa peliä, mutta vaikuttavat alitajuisesti.

• Tuottavuuspelit

Pelit, joiden tarkoituksena on tuoda lisäarvoa esimerkiksi ohjelmiston, tuotteiden tai palveluiden kehittäjille tai tehostaa työtä yhteisöllistämällä ja kilpailemalla keskenään. Lisäksi esimerkiksi pelit, joiden tuloksena suunnitellaan uusia tuotteita tai kilpaillaan omien ystävien kanssa.

Luennon lopulla kysymyksien kohdalla Kiili totesi erään luennon tärkeimmistä asioista: nuorille tulisi opettaa myös pelikriittisyyttä mediakasvatuksen näkökulmasta. Itse jäin miettimään, ymmärtävätkö nuoret, että peleillä voidaan vaikuttaa (ja vaikutetaankin) esimerkiksi heidän ostokäyttäytymiseensä? Keskustelin asiasta kotona, eikä ainakaan koulussa asiasta oltu puhuttu. Ehkä sekin olisi yksi asia, josta opettajien ja vanhempien pitäisi puhua?
  

Tekijänoikeuksista kuultua

Viime viikon keskiviikkona oli taas oikea tapahtumapäivä: kaksi mielenkiintoista luentoa Porissa. Ensimmäinen oli IPR University centerin (Immateriaalioikeusinstituutti) järjestämä operight-koulutus. Kolmeen tuntiin oli tiivistetty opettajien työhön liittyvää tekijänoikeustietoa kiitettävästi. Erityisesti oli huomiota kiinnitetty digitaalisen median käyttöön opetuksessa. Monta uutta asiaa tuli esille, esimerkiksi YouTuben videoiden näyttämisestä tunnilla,  ja osalle vanhoille mielikuville vahvistusta. Jos vähänkään kiinnostuit, tule kyselemään lisää ja aina voit tutustua koulutuksen materiaaliin verkossa. Nämä koulutukset ovat maksuttomia, joten niihin voisi useampikin osallistua, koulutukset jatkuvat edelleen (Aikataulu ja paikat näet tästä.).

Muutamia kirjojakin vinkattiin aihepiiriin liittyen:

1. Mansala, M.-L. 2009. Tekijänoikeus ©petuksessa: opas opettajille, kouluttajille ja opetushallintoon. Helsinki: Edita.

2. Toikkanen, T. & Oksanen, V. 2010. Opettajan tekijänoikeusopas. Helsinki: Finn Lectura. (Huom! Tähän kirjaan liittyy  myös tekijänoikeusongelmia pohtiva sivusto)

3. Sorvari, K. 2010. Opetustoimen tekijänoikeudet. Helsinki: WSOYpro.

Lisäksi juuri on ilmestynyt kirja

Pihlajarinne, T. 2012. Lupa linkittää. Helsinki: Helsingin kamari.

Siinä kerrotaan Internetissä tapahtuvan toisen aineiston linkittämisen oikeudellisesta sallittavuudesta myös  kirjan esittelyn mukaan " Näkökulmana on ennen kaikkea toisen omistaman aineiston kaupallinen hyväksikäyttö, kuten erilaiset hakukone- ja aggregointipalvelut, tekijänoikeuden ja sen lähioikeuksien kannalta."

Näitä kirjoja löytyy SAMKin kirjastoista, joten käyttäkääpä mahdollisuutta näihin tutustumiseen.

Toinen mielenkiintoinen tapahtuma keskiviikkona oli Porin Yliopistokeskuksessa ollut Kristian Kiilin luento  Hyötypelit - pelaaminen voi olla muutakin kuin viihdettä. Palataan tähän aihepiiriin ensi viikolla.

Nyt oikein hyvää hiihtolomaa kaikille ja toivotaan, että viikonloppuna sääkin suosii lomailijoita!

Lainanpäivä Tiedepuiston kirjastossa 8.2.2012

Tiedepuiston kirjastossa vietettiin tänään keskiviikkona 8.2.2012 Lainanpäivää. Päivän teemaksi oli valikoitunut tekniikka: näytillä oli täppäreitä/tablet-tietokoneita (iPad 1 & 2 & Samsung GalaxyTab), matkapuhelimia (Samsung, Nokia)  ja läppäreitä/kannettavia tietokoneita. Näyttelyssä on koko viikon  esillä vanhaa ja uutta tekniikkaa: vanhoja puhelimia ja matkapuhelimia, kirjoituskone 40-luvulta, tietokone vuodelta 1980 ja tietysti vanhoja kirjoja ja lehtiä varastostamme sekä vanhoja digitoituja sanomalehtiä.  Kyllä tuo Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto on hieno palvelu! Luimme mm. Lännetär-lehteä vuodelta 1863. Samalla tulee kerrattua miten niitä vanhoja fontteja oikein osaakaan lukea.  EuroPublicationsin uutuuskirjoja oli myös näytillä ja valittavissa kirjaston kokoelmiin. Aika pino kirjoja meille kirjastoon jäikin henkilökunnan toiveiden pohjalta.

Kahvitarjoilu veti paikalle lähes seitsemänsataa kävijää eli vilskettä kirjastossa riitti koko päivän ja kahviakin taidettiin keittää yli kolmesataa kuppia. Hienoa oli nähdä, että kaikki olivat yhtä kiinnostuneita "vanhasta" tekniikasta ja lehdistä kuin ihan uusista kirjoista, Nokian windows-puhelimistakin tai sanomalehtien lukemisesta iPadilla. Näihän sen kuuluukin mennä: uutta kohti innolla, samalla vanhaa kunnioittaen.