Taitopainotteinen kouluttajakoulutus - kokemuksia

Torstaiaamuna junan suunnatessa aikaisin aamulla kohti Tamperetta, olin aika varovaisen optimistisin ajatuksin. Tänään siis taitopainotteista kouluttajakoulutusta. Mitä ihmettä se tarkoittaa? Taitopainotteinen, hmm. Ehkä siis oppisin uusia taitoja? Taitopainotteinen, siis myös teoriaa sopivasti vähemmän kuin taitoja?  Silmät ymmyrkäisinä marssin paikalle hyvissä ajoin ja toiveikkaana. Ehkä tämä olisi ”sitä mitä olen aiiiina halunnu” tiedonhankinnan opetuksen osalta.

Koulutus oli kyllä nimenomaan kaikkea sitä, mistä on tulevaisuudessa hyötyä opetuksia suunnitellessa. Hyvä lähtökohta koulutukselle oli, että puhuimme opetukseen, sen suunnitteluun ja jälkipyykkiin liittyviä asioita. Kertaakaan emme tarvinneet tietokonetta tai puhelinta, mikä oli erityinen plussa. Ryhmä oli pieni, vain 8 kirjastolaista erilaisista kirjastoista, yleisistä kirjastoista, kouluista, oppilaitoksista ja tutkimuskeskuksista.  Erilaiset ihmiset, erilaiset kirjastot, erilaiset kokemukset, mutta silti ihan samat asiat, joihin osaamista haettiin.  Koulutettava materiaali ja tietokannat siis vaihtuvat, kouluttamisen taidot vaan olivat yhteisiä ja kehitettävinä kaikilla.

Päivien sisältö yllätti, paljon tuli visuaalista ajattelua, itse ja ryhmissä tekemistä sekä asioiden jakamista kaikkien itsekokeiltujen menetelmien lisäksi. Oikein odotan jo ensi syksyä ja uusia opiskelijaryhmiä ja sitä, miten otan näitä uusia tapoja saada opiskelijat osallistumaan, käyttöön. Erityisesti haluan nostaa esille yhden asioiden käsittelytavan, joka koulutuksessa oli viimeisenä, eli Tyytyväisyyden kehä. Tämän menetelmän tarkoituksena on käsitellä työtehtäviä, elämäntilanteita tms. ja auttaa näkemään tehtävän hyvät ja rankemmatkin puolet. Tässä menetelmässä mietitään miten asia, jota käsitellään, tuottaa henkilölle iloa, mitkä ovat asian haasteet ja mikä asiassa on ahdistavaa. 

Aloitetaan ensin siitä, mikä asiassa tuottaa iloa ja kirjataan ne sisimpään ympyrään. Seuraavaksi mietitään samaan asiaan liittyviä haasteita tai haasteellisia asioita ja viimeksi mietitään mikä asiassa aiheuttaa ahdistusta. Kun nämä asiat on kirjattu, voidaan miettiä kokonaisuutta. Mitä hyviä puolila (iloa) asiassa on, miten haasteita saataisiin vietyäkin ilon puolella vaikka vain radikaalilla ajattelulla, ja miten ahdistukset saataisiin siirrettyä vaikkapa haasteiksi. Koulutuksessa käsittelimme ohjaus- ja opetustehtävää tämän tyytyväisyyden kehän kautta, mutta monia muitakin asioita voisi käsitellä ja purkaa näin samoin, myös sieltä yksityiselämän puolelta. Tämän otan ihan varmasti käyttöön.

Kokonaisuutena Kai Halttusen Eezy Osk:n kautta järjestämä koulutus oli kyllä hintansa arvoinen ja voin täysin suositella koulutusta kaikille ohjaustyötä tekeville ja siitä kiinnostuneille. Eikä pelkästään kirjastolaisille, vaan muillekin opettajille, vaikkakin koulutus nimellisesti onkin kirjastolaisille suunnattu.