Luin eilen Irinan linkkivinkin pohjalta Aikalaisesta Kai Halttusen jutun "Hukkaan heitettyä opetusta". Ihan kyllä olen samaa mieltä Halttusen kanssa siitä, että tiedonhankintataitojen opettaminen ilman linkkiä omaan opiskelualaan ja sen kursseihin on lähes hukkaan heitettyä työtä. Varsinkin silloin, jos jo heti opintojen alusta lähtien muut opettajat ja ohjaajat eivät vaadi tiedonhankintaa (perus-Googlen lisäksi) ammatillisista ja tieteellisistä lähteistä ja lähteiden merkitsemistä. Perusopinnoissahan näitä taitoja harjoitellaan ja opetellaan, mutta aineopinnoista lähtien tämän pitäisi olla opiskelijoille jo ihan rutiinia kaikissa tekstimuotoisissa tehtävänpalautuksissa.
Miten tiedonhankinta ja -raportointi sitten saataisiin yhdeksi osaksi opintoja? Tiedonhankinnan osalta Halttusen neljä teesiä ovat ihan toimivia:
"1. Tiedonhankinta on epämääräistä ja avointa. Tee tämä näkyväksi. Jos olemme aidosti etsimässä uutta tietoa, niin emme vielä hakuvaiheessa tiedä, mitä löydämme.
2. Sisällytä opetus aitoon tehtävään. Opiskelutehtävä rajaa ja antaa ideoita tiedonhankintaan ja auttaa arvioimaan tiedonhaun tuloksia.
3. Ymmärrä, että tiedonhankintaa ei voi oppia kerralla. Osaaminen kertyy vähitellen, sitä ei voi yliopistossakaan saavuttaa yhdellä kurssilla.
4. Tiedonhankinta on käsitteiden ja kielen ymmärtämistä, ei tietotekniikkaa.
Nykyään ei ole ongelma löytää informaatiota. Eihän meidän edes tarvitse
etsiä, kun me törmäämme siihen koko ajan. Ongelma on se, miten
määritellään mitä tietoa tarvitaan ja millä hakusanoilla sitä kuvataan." (Halttunen 2012)
Ole Halttusen kanssa samaa mieltä kaikista näistä teesestä. Tuo viimeinen on mielestäni kuitenkin se vaikein. Opiskelijat eivät osaa ajatella käsitteitä, joilla sitä tarvitsemaansa tietoa hakisivat Googlen aikakaudella. Kun Googleen kirjoittaa sanan kuin sanan, saa miljoonia viitteitä. Tilanne ei olekaan sama suurimmassa osassa kirjaston tietokantoja tai kirjoja ja tämä aiheuttaa hämmennystä. Kun kirjaston tietokannasta saa tulokseksi kolme kirjaa, jotka kaikki käsittelevät haettua aihepiiriä, ollaan sitä mieltä, että mitään ei löytynyt. Onko tiedonhakijoista tullutkin määrää enemmän kuin laatua arvostavia? En ollenkaan ole sitä mieltä etteikö Google ole hyvä tiedonlähde, käytän sitä paljon itsekin, mutta kun puhutaan tutkivista ja/tai tieteellisistä opinnoista, eikö lähteiltä voida vaatia ammatillisuutta, tieteellisyyttä tai sitä, että ne ovat virallislähteitä mieluummin kuin sitä, että viitataan blogeihin, wikipediaan tai firmojen www-sivuille? Eivätkä ne perinteiset, painetut kirjatkaan minnekään ole kirjastosta kadonneet. Mutta jos painotamme jatkuvasti sähköisiä lähteitä, ne painetut kirjat menettävät merkityksensä ja ehkä ne painetut kirjat ja niiden määrät vähenevät. Edelleenkään esimerkiksi suurta osaa suomenkielisistä kurssikirjoista emme saa kirjastoon ostettua sähköisenä, vaikka haluaisimmekin. Käsittääkseni oman alan ammatilliset oppikirjat ovat kuitenkin se lähde, jonka pohjalle muuta tietoa sieltä tietokannoista ja verkosta lähdetään hakemaan?
Kirjastossa kaikilla on mahdollisuus opastukseen tiedonlähteille. Ja opiskelijan voi aina lähettää apua pyytämään ja perehtymään tiedonhakuun omaan kampuskirjastoonsa. Kirjasto auttaa mielellään.
Lisäksi raportoinnin puolesta se, että niin opettajien kuin opiskelijoiden tulisi olla tietoisia oman korkeakoulun tieteellisen tai tutkivan kirjoittamisen ohjeistuksesta. Meillä SAMKissa nämä ohjeet ovat Opinnäytetyön ohjeessa. Sieltä löytyvät niin opinnäytetyön asettelumallit kuin ohjeita tekstiviitteiden ja lähdeluettelomerkintöjenkin tekemiseen. Jos jokainen meistä pyytäisi opiskelijansa palauttamaan tehtävät tuosta opinnäytetyön asettelumallista tehtyyn pohjaan, tulisi tyylien ja asettelumallin käyttö tutuksi opinnäytetyötä ajatellen. Lähdeviittaukset myös saataisiin kuntoon ja plagiointiepäilytkin ehkä vähenisivät, kun opiskelija ymmärtäisi miksi lähteet on merkittävä näkyville ja miten. Tukea tähän opintojen alussakin varmasti tarvitaan ja yhteistyötä, mutta sitähän me olemme valmiita tekemään?
Kannattaa myös lukea samassa Aikalaisessa oleva Tiina Lankisen juttu "Tiedonhaku hakee paikkaansa". Tulee se opiskelijankin näkökulma asiaan selville. Saman olen tiedonhankinnan osalta kuullut monta kertaa meidän omilta opiskelijoilta, joten ei se tilanne ole meilläkään erilainen.
Lähteet:
Halttunen, V. 2012. Hukkaan heitettyä opetusta? Aikalainen 23.3.2012. Viitattu 27.3.2012. http://aikalainen.uta.fi/2012/03/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti