Plagioinnista

Viime päivinä on taas uutisissa puhuttu plagioinnista, kun Unkarin presidentti jäi kiinni väitöskirjansa plagioinnista (Hesarin uutinen aiheesta) ja myöhemmin sitten myös erosi tehtävistään samasta syystä (Uusi Suomi).

Plagiointi tuntuu olevan hyvin helppoa leikkaa-liimaa työtä internetin ja rajattomien tietovarantojen äärellä. Usein opiskelijat esimerkiksi lukion jälkeen eivät edes ymmärrä tekevänsä mitään väärin näin toimiessaan. Vaikka lukioissa usein vaaditaan lähdemerkinnät, unohtuu tämä siirryttäessä jatko-opintoihin. Ja vaikka asiasta puhutaan, tuntuvat opiskelijat yliarvoivan lähdemerkintöjen ja lähdeluettelon vaatimaa työtä. Kuitenkin työelämässä on osattava raportoinnin ja sitäkautta ratkaisujen perustelun taito.

Sormusen ja Poikelan (2008, 10) mukaan

"Alttius plagiointikäyttäytymiseen on oire, jonka taustalla on usein kehittymättömät tiedonhankinnan ja -käytön valmiudet. Varsinainen haaste on oppijoiden tiedohankinnan taitojen ja käytäntöjen kehittäminen oppimista tukeviksi. Vaikka tiedonhakujen suorittaminen ja aineistojen imurointi on Internetistä teknisesti helppoa, oppijoilla on usein vaikeuksia löytää, arvioida ja soveltaa opiskelutehtävissä tarvittavaa informaatiota."

Siis edelliseen blogikirjoitukseeni viitaten, tiedonhankinnan opettaminen oman ammattialan kontekstissä olisi tässäkin yksi taitojen kartuttamisen väline. Mistä saadaan se impulssi, että asiassa päästään eteenpäin käytäntöön saakka?

Plagioinnista keskustellaan tälläkin hetkellä kiivaasti, viimeisessä Acatiimi-lehdessä oli juttua ulkomaisten opiskelijoiden tohtorikoulutukseen hakeutumisesta epärehellisin keinoin otsikolla Plagiaattoreiden sisäänmarssi? Jos koulutukseen jo haetaan epärehellisin keinoin, miten voimme uskoa ja luottaa tutkimuksen tuloksiin tai heidän tekemäänsä tutkimukseen, kysyy kirjoittaja Helena Hurme.

Miksi tilanne olisi erilainen meilläkään? Jos opiskelija alkaa plagioida heti opintojen alussa eikä jää kiinni, muuttuvatko tavat opintojen edetessä? Tuskin. Eikä opiskelijat taidot ja tiedot ainakaan kehity leikkaa-liimaa kopioinnilla, jossa asia siirtyy dokumentista yksi dokumenttiin kaksi käymättä opiskelijan aivojen kautta.

Mitä sitten voi tehdä asian hyväksi?

• Tartu asiaan, jos epäilet harjoitustyötä, dokumenttia, esitelmää plagioiduksi. Sehän on aivan sama asia kuin tenttivilppi.
• Käytä tarvittaessa apuna Urkund-plagiaatintunnistusohjelmaa. Se voi antaa vinkkiä työn plagioinnista ja plagioinnin lähteistä. Myös Google on oiva apuväline plagioinnin havaitsemisessa.
• Puhu asiasta opiskelijoille ja kerro heille myös miksi näin ei voi toimia. Kerro myös mikä on oikea tapa toimia ja vaadi lähteet näkyville tehtäviisi. 

Jos kiinnostuit yleensäkin aihepiiristä, kannattaa seurata Plagiointitutkija - blogia ja Plagiarismi-sivustoa. 

Jos haluat tietää miten Urkundia voi helposti käyttää, tule kysymään lisää, kerron mielelläni.

Lähteet:
Sormunen, E. & Poikela, E. 2008. Informaatiolukutaito ja oppinen. Teoksessa: E. Sormunen & E. Poikela (Toim.) Informaatio, informaatiolukutaito ja oppiminen.  Tampere: TUP, 9-30.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

(Lomailen 4.4. - 12.4., joten bloginikin on tuolloin tauolla.)